Pidätkö tunteitasi kurissa ja onko tunnekontrolli ylipäänsä mahdollinen?

Tuntuu siltä, että aivan syntymästä asti ihmisten hallussa on eräänlainen onnellisuuden resepti, johon kuuluu hyvien, meille edullisimpien ja mieluisten vaihtoehtojen suosiminen ja huonompien välttäminen.

61.jpg

Vastasyntynyt pyrkii syliin ja turvaan eikä halua maata yksin. Erilaisiin makuihin tutustuttua lapsi pian osoittaa jo omia toivomuksiaan. Samaa periaatetta soveltaen monet ihmiset haluavat päästä negatiivisista tunteista eroon ja uskovat, että vain sen jälkeen he voivat olla onnellisia. Tästä näkökulmasta onnellisuus edellyttää negatiivisuuden puutetta. Monet psykologiset itsehoito-oppaat opettavatkin korvaamaan negatiivisia tunteita positiivisilla. Esimerkiksi yksi lähestymistapa on tietyntyyppisten mantrojen hokeminen, toinen liittyy visualisointitekniikoihin. Kyseessä voivat hyvinkin olla lyhyellä aikavälillä toimivat menetelmät, mutta niiden avulla ei voi päästä eroon negatiivisista tunteista lopullisesti – eikä tarvitsekaan.

Psykologian tohtori Marshall Rosenberg opettaa, että vihalla on tärkeä sanoma. Sitä voi ymmärtää varoitusmerkkinä. Tunteiden vallassa olemisen ja raivostumisen tukahduttamisen sijaan kannattaa tutkia, mikä tyydyttämätön tarve on piilossa vihan takana. Kun se tarve löytyy, viha nopeasti loppuu eikä meidän yhteys toisiin ihmisiin kärsi, vaan jopa paranee. Negatiivisillakin tunteilla on siis oma tarkoituksensa, niiden hyväksyminen ja kuunteleminen on tärkeä askel kohti hyvinvointia ja tasapainoista elämää.

Vihan tavoin muutkin negatiiviset tunteet kuuluvat elämäämme ja viestivät tärkeistä asioista,  mm. arvoista ja tarpeista. Esimerkiksi, jos meitä ärsyttää väkivalta, niin se kertoo siitä, että arvostamme rauhanomaisia ongelmien ratkaisukeinoja ja kunnioitamme toisen ihmisen rajoja ja oikeuksia. Jos suremme jonkun sairautta, se tarkoittaa, että välitämme toisen hyvinvoinnista ja terveydestä. Jos meitä jännittää esitelmän pitäminen, niin se tarkoittaa, että arvostamme sitä, että esitelmä on tarpeeksi kiinnostava ja hyvin tehty ja arvostamme omaa mainetta yleisön silmissä. Jos meitä pelottaa tehdä rohkea askel ja ottaa riskejä, niin se tarkoittaa, että arvostamme turvallisuutta ja tarvitsemme ennakoitavuutta jne.

Tunteilla on ollut keskeinen rooli koko ihmiskunnan evoluution aikana. Sosiobiologit osoittavat, että kaikki tunteet ohjaavat meitä suuntaan, joka on osoittautunut hyödylliseksi ihmiselämän ikuisten haasteiden edessä, niitä joskus kutsutaan evoluution viisaaiksi ohjenuoraksi. Tunteiden tärkeästä roolista huolimatta järjestäytyneen yhteiskunnan vaatimukset ovat muuttuneet niin nopeasti, että evoluution hidas marssi ei ole aina pysynyt niiden mukana.

Itse asiassa ihmiskunnan ensimmäiset lait ja eettiset säännöt voidaan nähdä yrityksenä kanavoida, hillitä ja kesyttää tunne-elämää.

Vaikka kaikilla tunteilla on oma roolinsa, niiden taitava kohtaaminen ja käsitteleminen on joskus haastavaa. Valitettavan usein tunnetaitojen sijaan me saadaan lapsuudesta asti jatkuvia viestejä siitä, että negatiivisten tunteiden kokeminen on jotenkin väärin. Kun vanhemmat kohtaavat vaikeuksia hyväksyä lapsensa kaikki tunteet, lapsi kuulee toistuvia muistutuksia siitä, ettei saa itkeä, ei saa pelätä, ei saa olla vihainen yms. “Nyt ilo irti!” huudetaan pikkulapselle, joka on tullut päiväkotiin ja on kohdannut sopeutumisvaikeuksia. Opitaan varhain, että tunteita pitää pelätä, vältellä, paeta tai sulkea pois tietoisuudesta. Nopeasti siitä tulee meidän toinen luontomme. Tällä toimintatavalla on kuitenkin kallis hinta.

Vaikka tunteista ei pääsekään eroon lopullisesti, niiden huomiotta jättäminen ja tietoisuudesta syrjäyttäminen on arkielämäämme. Tietyissä olosuhteissa tämä voi olla välttämätöntäkin, mutta pitkällä aikavälillä, jos ohitamme ns. negatiivisia tunteita, pakenemme niitä tai välttelemme niitä jatkuvasti, niin elämästä poistuu samalla aika tärkeä osa. Negatiivisten tunteiden kanssa elämästä saattavat poistua myös ilo ja suunta, inhimillisyys ja empatia sekä ymmärrys muita ihmisiä kohtaan. Tietoisuudesta syrjäytetyt tunteet voimistuvat ajan kanssa, jos niitä paetaan tai suljetaan pois tarpeeksi kauan. Joskus ne saavuttavat sellaiset mittakaavat, että ihminen ei voi enää kontrolloida niitä ollenkaan ja joutuu täysin niiden valtaan. Silloin esiin pulpahtaneet voimakkaat tunteet voivat aiheuttaa raivo- ja paniikkikohtauksia tai esimerkiksi masennusta ja ahdistusta ja joskus tunteet vievät jopa voiton järjestä, tapahtuu nk. tunnekaappaus.

Meidän kursseilla opitaan suhtautumaan tunteisiin uudella tavalla, emme pakene niitä emmekä joudu niiden valtaan. Opitaan tekemään niille tilaa ja oppimaan niistä sekä kommunikoimaan niitä rakentavalla tavalla muille. Opitaan myös toimia omien arvojen mukaisesti siitä huolimatta, että hankalat tunteet ovat pinnalla. Jopa silloin, kun emme voi omille tunteille mitään, pystymme aina vaikuttamaan tekoihimme ja tekoihin kannattaakin suunnata energiamme.

Tunteet ovat siis tarpeellisia ja kertovat meille mm. siitä, mitä tarvitsemme ja arvostamme. Tunteisiin oikea suhtautuminen ei ole aina helppoa, se on eräänlainen taitolaji. Omia tunnetaitoja voi kuitenkin aina parantaa harjoittelemalla. On myös mahdollista oppia omasta ja muiden tunne-elämästä aina jotakin lisää.

Tervetuloa kursseillemme harjoittelemaan ja oppimaan yhdessä!

 

Edellinen
Edellinen

Hyvä vanhemmuus

Seuraava
Seuraava

Onnellisuus – voiko sitä oppia?